Paljaat jalat raidallisella foutalla hiekassa järven rannalla

Pelkän pyyhkeen aika on vihdoin ohi

Froteepyyhe? Jos jotain hyvää, niin on se kierrätettävissä sentään lumppuna.

Okei. Tämä saattoi mennä vähän henkilökohtaiseksi.

Jostain syystä se on kuitenkin kaikille ihan itsestäänselvää, että kylpyhuoneen naulassa roikkuva pyyhe on nihkeä vielä aamulla. Ja haisee märältä mäyräkoiralta. Vuorokauden kuivuttuaan sillä pystyy taas, noh, kuivaamaan.

Koska näin on aina ollut, niin näin sen vaan kuuluu olla?

No ei helvetissä.

Kukaanhan ei pyytänyt meitä tekemään uutta pyyhettä. Tehtiin sellainen silti. Kuulostaa turhalta, tiedetään. Ja olisihan se ollutkin, jos oltaisiin tehty se "järkevästi".

Mutta siksi me solmitaan hapsutkin solmu solmulta. Käsin. Siihen toki menee hetki. Entä sitten?

Me kun ei uskota, että kaiken tarvitsisi olla mahdollisimman leania ja viimeiseen asti tehokkaaksi hiottua. Eikä siihen, että laatu paranisi loputtomasta vauhdin optimoinnista, vaikka joku insinööri muuta väittäisi.

Hitaasti tekeminen jättää jäljen. Sellaisen, jonka huomaa. Esimerkiksi siitä, että meidän pyyhe on jo kuivunut ennen kuin perinteinen on ehtinyt edes alkaa haista.

Sellainen on Hawuron fouta. Niin, fouta. Joo, me kutsutaan sitä itsekin välillä pyyhkeeksi, vaikka se onkin vähän sen kykyjen aliarvioimista. Eihän me olla vielä edes keksitty kaikkia sen käyttötapoja.

Saunareissulla se on pyyhe. Auringonlaskua katsellessa shaali hartioilla. Mökillä viltti, josta kukaan ei suostu luopumaan. Se mahtuu helposti laukkuun, mutta yhteen käyttötarkoitukseen sitä on turha yrittää mahduttaa.

Älä siis osta foutaa siksi, että haluat yhden pyyhkeen lisää. Vaan siksi, ettet tämän jälkeen tarvitse viittä muuta.

Ja sitten on se, mihin sitä kaikkea oikeastaan tarvitaan.

Kun suljet Teamsin hiljaa kesken palaverin ja lähdet lämmittämään saunaa. Kun jäät rannalle vähän pidemmäksi aikaa kuin piti. Aurinko on jo puiden takana, mutta kallio on vielä lämmin. Kun vajoat sohvan pohjalle, vaikka arki olisi suunnitellut sinulle muuta.

Sellaisiin hetkiin, kun päätät yksinkertaisesti kieltäytyä muiden kiireestä.

Hawuro ei tee levosta uutta suoritusta. Eikä väitä, että se pitäisi ansaita. Olisihan se nyt vähän koomista, jos rentoutumiseenkin tarvittaisiin oikeanlainen varustus.

Et siis tarvitse meiltä lupaa pysähtyä. Etkä foutaa.

Mutta jos kaipaat talismaania, jonka napata mukaan, kun päätät olla osallistumatta jokaiseen kiireeseen, niin tässä.

Koska maailma kyllä odottaa. Tai ainakin se tulee toimeen hetken ilman sinua.

Ei yhtään sen enempää. Ei yhtään sen vähempää.